Viime keväänä omistin ihanan punaisen peltipostilaatikon, josta tykkäsin todella kovasti. Kadun varsilla näkee paljon muovisia ja usein vihreitä postilaatikoita, kovin tavallista. Olin onnellinen omasta hieman erilaisesta postilaatikostani, josta kolhut ja kannen natina tekivät vielä uniikimman :D
Ja kyllä, puhun postilaatikostani menneessä aikamuodossa.
Pieni, punainen, peltipostilaatikkoni koki kovan kohtalon viime kesänä :<
Postilaatikko järkytyksestä selvittyäni, järkytyin uudelleen - postilaatikoiden hinnoista!
Opiskelijabudjetilla löytyy parempiakin sijoituskohteita, kun n.100-200€ postilaatikko.
|
<: |
|
<: |
Postin oli kuitenkin kuljettava, joten laatikko oli saatava.
Löydettiin porukoitten nurkista käyttämätön postilaatikko ja kyllä..
Tuleva postilaatikkoni oli muovinen ja tummanvihreä.
Nyt oltiin viisaampia ja laitettiin lankkuvarren tilalle metalliputki! Kjäh, kjäh!
Pysyy postilaatikko paikallaan, vaikka vähän työtäseekin.
Jollei muuta, niin jää töytäisijälle kolhu muistoksi tekemisistään..
Jep, olen katkera punaisen postilaatikkoni kohtalosta!
Palataanpas tähän päivään, siispä: availin aamulla kämpän sälekahtimia.
Vielä aikaisesta herätyksestä väsyneet silmäni tarkensivat postilaatikolle.
Siellä se raukka roikkui tuulessa heiluen, ollen vain yhdellä ruuvilla kiinni.
Lumiauranajaja pirulainenko sen oli turmellut?
Koulusta ja asioilta palatessani minut kohtasi näky:
Postilaatikko parka oli tipahtanut tolpasta ja nojaili sitä vasten..
Nyt on joku ajanut 1. postilaatikkoni päältä ja toista on töytäisty..
Mitä seuraavaksi? Postilaatikon tuhopoltto? Väripommeja?
Ei auta, kun lähteä virittelemään postilaatikkoa paikoilleen.
Ei tosin taida jesari pysyä näin kostealla kelillä :<
ARGH!